Suruni on ollut supervoimani.
Se on tehnyt minut näkymättömäksi. Vuosikausiksi olen voinut piiloutua sen alle, kadota kokonaan, lakata lähes olemasta. Pysynyt piilossa muilta, piilossa itseltäni.
Suruni on ollut supervoimani.
Se on kovettanut kuoreni niin kovaksi, että mikään ei ole voinut minua koskettaa. Muodostanut vahvan kilven ympärilleni, jota ei ole sanat, teot tai kosketus läpäisseet.
Suruni on ollut supervoimani.
Se on saanut minut näkemään tulevaisuuteen. Tietämään ennalta mitä elämässäni tulee tapahtumaan. Nähnyt kaiken pahan, jota tulisin tielläni kohtaamaan.
Suruni on ollut supervoimani.
Se on antanut minulle selityksen yksinäisyydelle, luvan olla kuulumatta joukkoon. Se on ollut aseeni ja puolustukseni tilanteissa, joissa en ole ymmärtänyt muita tai itseäni.
Suruni on ollut supervoimani.
Se on nostanut minut lentoon, vienyt korkeuksiin. Lennättänyt kauas kivusta ja tuskasta. Pois ikävästä, pois muistamattomista muistoista.
Suruni on ollut supervoimani.
Se on muuttanut itketyt itkut helminauhoiksi ja kovettanut itkemättömät kyyneleet kivikoviksi timanteiksi. Saanut huutamaan kovempaa kuin on mahdollista ja äänen katoamaan hiljaisuuteen.
Ipi