Sanoita surusi

Surun seuraamuksia

Suru suunnaton, vaikka mustissa kulje en.

Yksinäinen, mutta vaikenen.

Vaiennut on myös ääni puhelimen, ei soittoja, ei viestejä

vain muutamat ovat jäljellä, jotka mukana jaksavat, Ystävät.

Puhti on poissa, jaksa en, entiseen verrattuna haamuna kuljeskelen.

Hyvä hetki, huono hetki, seuraavat peräkkäin.

Panikin tuntu kurkussain, yritän hymyillä, jostain voimaa ammentaa hetkeen seuraavaan.

Eiväthän kaikki unhoita ystävää joka välillä tummissa vesissä vaeltaa,

toivoen pieniä ilon pirskahduksia tielleen,

kävelyretkiä, kahvitteluja kera Ystävän.

Kaikkihan tietävät

Poikani kuoli,

Minä kuollut en.

 

Äityli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *