Sanoita surusi

Runo Willemille

Minä olen yhä täällä

vaikka ette näe minua

 

Löydätte minut sanoissanne

tunnette minut tuulessa

 

Kun sataa, minä itken kanssanne

 

En itke sitä, että olen poissa

itken koska ikävöin teitä

mutta minun on nyt hyvä olla

Minä näen teidät

ja kun olette yksin

ja lohduttomia

silloin tartun käteenne ja lohdutan

 

Minä lähdin hiljaa

laitoin kengät jalkaan ja käynnistin auton

taivaassa oli jonoa

joten saitte hetken aikaa hyvästellä minut

 

Sitten minun oli jo mentävä

Nukuin pois äidin silitys hiuksissani

 

Mutta minä käynnistän auton ukkosen jyrähdyksin

Silloin kuulette minun ajavan taivaan teitä

 

Minun tehtäväni luonanne on nyt täytetty

ja vaikka teistä tuntuu, että elin vain hetken

se oli kokonainen ihmiselämä

 

Eikä se lopu vieläkään

Sillä katsokaa lastani

joka viattomana elää ja rakastaa

minun rakkauteni jatkuu hänessä.

 

Tehtäväni on nyt täytetty.

 

Ja minä opetin teille yksinkertaisen asian

joka niin monelta unohtuu.

 

Teidän pitää vain elää ja rakastaa.

 

Signe Koik

Tekstin on kirjoitanut Heidi Kleemola.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *