Minä olen yhä täällä
vaikka ette näe minua
Löydätte minut sanoissanne
tunnette minut tuulessa
Kun sataa, minä itken kanssanne
En itke sitä, että olen poissa
itken koska ikävöin teitä
mutta minun on nyt hyvä olla
Minä näen teidät
ja kun olette yksin
ja lohduttomia
silloin tartun käteenne ja lohdutan
Minä lähdin hiljaa
laitoin kengät jalkaan ja käynnistin auton
taivaassa oli jonoa
joten saitte hetken aikaa hyvästellä minut
Sitten minun oli jo mentävä
Nukuin pois äidin silitys hiuksissani
Mutta minä käynnistän auton ukkosen jyrähdyksin
Silloin kuulette minun ajavan taivaan teitä
Minun tehtäväni luonanne on nyt täytetty
ja vaikka teistä tuntuu, että elin vain hetken
se oli kokonainen ihmiselämä
Eikä se lopu vieläkään
Sillä katsokaa lastani
joka viattomana elää ja rakastaa
minun rakkauteni jatkuu hänessä.
Tehtäväni on nyt täytetty.
Ja minä opetin teille yksinkertaisen asian
joka niin monelta unohtuu.
Teidän pitää vain elää ja rakastaa.
Signe Koik
Tekstin on kirjoitanut Heidi Kleemola.